Alkaa maistua syksylle. Ilma on vielä lämmin mutta illat on jo pimeitä ja tuoksut syksyisiä. Ei kai se mitään, onhan tätä kesää tässä jo ollutkin, mutta kyllä syksy aina tuo tietynlaisia tuntemuksia, päällimmäsenä sellaisen uuden alkamisen tarpeen. Nyt on oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässä sellainen syksy, ettei pidä mennä kouluun eikä oikeastaan mitään muutakaan uutta ole edessä. Tasainen tallaus, työntäyteinen arki jatkuu katkeamattomana keväästä kesään, syksyyn, talveen. Se kai tässä nyt vähän lamaannuttaa. Ja haikeuttaakin.

Tällainen olotila on oikeastaan itselleni aika epäominainen. En ole oikein tottunut tällaiseen matalalentoiseen oloon. Jaksaahan sitä tietyissä määrin nauraa ja naurattaa, mutta jotenkin on vähän sellainen alavireinen meininki. Jospa se tästä. Pitää yrittää säilyttää optimistinen asenne. Huomenna on varmaan jo parempi mieli.